Historiaa

Flamenco on saanut alkunsa 1700-luvun loppupuolella Andalusiassa, etelä-Espanjassa, andalusialaisen kansanmusiikin sulautuessa yhteen monien eri kulttuuristen vaikutteiden kanssa.

Espanjan värikkään historian ansiosta Andalusia on ollut monien eri kansojen asuttama. Muiden muassa mustalaiset, juutalaiset sekä arabit osaltaan omaksuivat sekä myös toivat oman sävynsä espanjalaiseen kansanperinteeseen.

1600-luvulla uskonpuhdistuksen aikaan kuningas päätti karkottaa maasta nämä vähemmistöryhmät. Inkvisition vainoamiksi joutuivat mm. juutalaiset ja muslimit, jotka kieltäytyivät kääntymästä kristinuskoon, sekä mustalaiset jotka kiertolaisina eivät suostuneet asettumaan aloilleen ja maksamaan veroa. Nämä kolme espanjalaisen esivallan vastaista kulttuuria yhdistyivät yhdessä kristittyjen pakolaisten sekä kulkureiden kera, ja tästä eri kansanperinteiden yhteensulautumasta syntyi musiikki jonka me tunnemme nimellä flamenco.

Kaiken alussa oli siis laulu, ja kitara sekä tanssi ovat liittyneet seuraan vasta myöhemmin. Alkuvaiheissaan flamenco eli nimenomaan alimman sosiaalisen luokan parissa. Kansan keskuudesta estradeille flamenco saapui 1800-luvun lopulla, ensin tanssikoulujen avoimiin harjoituksiin, laulukahviloihin sekä teattereiden väliaikaviihteeksi. Tuona aikana myös flamencotanssi alkoi kehittyä ammatillisen kilpailun lisääntyessä. Flamencotanssiin toi vaikutteita escuela bolera, jolla on puolestaan juurensa andalusialaisissa kansantansseissa. Myöhemmin myös flamenco on osaltaan tuonut vaikutteita boleroon.

Flamenco on elänyt ja muovautunut espanjan historian koukeroiden mukana. 1930- luvulla esitysten verotuslainsäädäntö muuttui, jonka myötä vallitsevaksi suuntaukseksi muodostui "Ópera flamenca". Nämä esitykset, jotka olivat tapahtuman järjestäjille kannattavimpia järjestää, muistuttivat rakenteeltaan ja muodoltaan varieteeta. Ilta koostui kahden tai kolmen tähtiartistin muutamasta numerosta, muiden esiityjien ollessa vain täytenumeroita.

Sisällisodan jälkeen elettiin kovia aikoja myös flamencon suhteen. Monet artistit olivat hajaantuneet, maanapakoon, osa puolestaan "kadonnut". Francon puskiessa yhtenäistä Espanjaa myös flamencoa käytettiin poliittisena äänitorvena muulle maailmalle. Mutta koska primitiivisten alakulttuurien edustama flamenco oli liian uhkaavaa uudelle yhtenäiselle Espanjalle, päätettiin että espanjaista nationalismia uhkuvat coplat saivat toimittaa flamencon virkaa radiossa sekä televisiossa. Monissa tuon aikakauden elokuvissa flamencolaulajat laulavat nimenomaan coplaa (espanjalaisia kuplettilauluja).

Francon jälkeen myös flamenco muun kulttuurin mukana on päässyt uuteen kukoistukseensa. Jo 50-luvulla alkoi muodostua laulukahviloita muistuttavia flamenco tablaoita, ja 70-luvulla säädettiin myös ministeriötasolla toimintaperiaatteet tablaoille, jotka pätevät yhä tänäkin päivänä: laulua, tanssia ja ruokaa. Tablaoiden lisäksi flamencoa löytää nykyään suurilta estradeilta ympäri maailman, mutta silti se elää myös yhä siellä mistä se sai alkunsakin: kansan parissa tavallisessa elämässä.

Lähteet: Pepa Sánchez: Introducción a los palos del flamenco
(Fundacion Cristina Heerenin luentosarja)

Lisää tietoa: mm.
Lindroos, Helariutta, Böök, Huotari, Niinimäki: "Flamenco", Oy Like Kustannus Ltd. ja tekijät, Gummerus Kirjapaino Oy, Jyväskylä 1999

Helsingin Flamencoyhdistys: www.flamenco.fi/